Ensimmäisten kenkien hankkiminen aiheuttaa päänvaivaa monille vanhemmille, kun vauvavuosi lähestyy loppuaan ja lapsi alkaa ottaa ensiaskeleitaan. Suositusten ja ohjeiden viidakossa menee helposti pää pyörälle, kun sosiaalisessa mediassa neuvotaan yhtä ja neuvola tai mummo sanoo toista.
Milloin on oikea aika hankkia ensimmäiset kengät, ja millaiset ensikengät on hyvät kävelyä opettelevalle 1-vuotiaalle? Pitääkö ensimmäisten kenkien olla paljasjalkakengät vai pitääkö kenkien tukea jalkaa? Paljonko kengissä tulee olla käynti- ja kasvuvaraa? Lue vastaukset kysymyksiin alta ja olet valmiina ensimmäisten kenkien hankintaan.
Mikä on kaikkein tärkeintä?
Mihin ominaisuuksiin ensikengissä kannattaa ensisijaisesti kiinnittää huomiota? Iloaskeleen myymälässä työskentelevän jalkaterapeutti Jennin mielestä top 4 ensikengän ominaisuudet ovat:
- oikea koko
- jalan malliset
- kevyet ja joustavat
- säähän sopivat
Näillä pääsee jo pitkälle!
Pitääkö kengät ostaa heti, kun lapsi alkaa kävellä?
Taaperoikäisen lapsen jalkaterän rakenne on hyvin pehmeä ja joustava ja siten altis ulkoisille vaikutuksille. Vauvaiässä ryömiminen ja konttaaminen sujuvat parhaiten ilman kenkiä, korkeintaan sukat jalassa, ja vauvaiässä kengistä onkin enemmän haittaa kuin hyötyä.
Myös kävelemään opetteleminen sujuu parhaiten ilman kenkiä, eivätkä jalkaa tukevat kengät edistä kävelemään oppimista (toisin kuin aiemmin ajateltiin). Tämän takia kenkien käytön aloittamista ei kannata kiirehtiä. Sisällä voi tarvittaessa käyttää jarrusukkia tai joustavia tossuja. Tossut sopivat myös kesällä ulkokäyttöön taaperoikäiselle lapselle.
Kenkiä ei kannata myöskään hankkia paljon etukäteen ennen kuin niiden käyttöönotto on ajankohtaista, koska jalkaterät kasvavat ja muuttuvat nopeasti siinä kohtaa, kun lapsi harjoittelee pystyasennossa liikkumista.
Miksi kävelemään opettelu sujuu parhaiten paljain jaloin?
Myös ohutpohjainen kenkä muuttaa aina jonkin verran sitä, miten jalka luonnollisesti, ilman kenkää toimii. Kenkä rajoittaa alustasta saatavia tuntoaistimuksia ja muuttaa jalkaterän ja varpaiden luonnollisia liikemalleja.
Paljain jaloin liikkuminen kehittää parhaiten lapsen tasapainoa sekä varpaiden, jalkaterän ja nilkan toimintoja. Jalkaterien lihasten vahvistuminen ja luiden muotoutuminen vaativat erilaisia ärsykkeitä ja kontaktia alustaan.
Paljain jaloin liikkuessa varpaat pääsevät levittymään kävellessä ja pysyvät toisistaan erillään, oikeassa asennossa ja voivat tarttua vapaasti alustaan. Jalkaterien ja varpaiden liikkeet ja lihastoiminnot pääsevät kehittymään normaalisti, kun kenkä ei muuta jalkaterän asentoa tai rajoita liikkeitä. Paljain jaloin liikkuessa jalkateristä myös välittyy aivoihin tietoa alustasta, sen muodoista sekä vartalon ja alaraajojen asennosta.
Millaiset ovat hyvät ensikengät?
Hyvä ensikenkä on kevyt, tapuisa ja jalanmuotoinen. Ohutpohjaisilla ja joustavilla jalkineilla liikkuminen muistuttaa paljain jaloin kävelyä. Paljasjalkakengät eivät muuta jalkaterän luonnollista toimintaa samaan tapaan kuin jäykät ja paksupohjaiset, kärjestä kapenevat kengät tekevät. Kevyillä ja joustavilla kengillä lapsi kävelee ketterästi ja myös pääsee kaaduttuaan nousemaan ylös helposti. Jäykillä kengillä kävely taas on usein kömpelöä.
Nykysuositusten mukaisessa ensikengässä on:
- leveä varvastila
- ohut, joustava ja kiertolöysä pohja (joka taipuu ja kiertyy kevyelläkin voimalla)
- ei kantakorotusta
- suora sisäpohja eikä muotoilua sisäkaaren alueella
- kevyet, joustavat ja mahdollisimman hengittävät materiaalit
- tarra- tai nauhakiinnitys, jolla kengän saa säädettyä jalkaan hyvin istuvaksi
Mistä tiedän, onko kengät sopivan kokoiset ja malliset?
Luotettavin tapa varmistaa, että kengät ovat kooltaan sopivat lapselle on mitata jalkaterien pituus ja verrata isomman jalkaterän pituutta kenkien sisämittaan. Kengän sisämitan voi mitata itse kenkämitalla, ja etenkin suomalaisissa paljasjalkakenkiä myyvissä verkkokaupoissa on yleensä ilmoitettu kenkien (tarkistusmitatut) sisämitat.
Puoli sekuntia paikallaan pysyvän taaperon jalkojen mittaaminen voi olla haastavaa, mutta jos suinkin onnistuu, niin luotettavin tapa mitata jalka on laittaa lapsi seisomaan kantapää kevyesti seinää vasten paperin päällä ja piirtää viiva pisimmän varpaan päähän (myös meillä myymälässä käytössä oleva jalkamitta alustalla tai työntömitta on luotettava, jos kantapään uloin osa tulee mittaa vasten). Jos jalkaterän ääriviivat piirtää paperille, tulee mittatulokseen yleensä muutama milli ylimääräistä.
Hätätilanteessa pienen lapsen jalan mittausvälineeksi käy muuten vaikkapa pankkikortti, mutta tuloksen luotettavuuteen kannattaa tässä tapauksessa suhtautua varauksella ("puolitoista pankkikorttia" on ehkä hauskin kenkämyyjänä kuulemani lapsen jalan mitta - todellinen pituus taisi olla noin sentin enemmän, mikä selittynee sillä, että pankkikorttimitta oli otettu istuen/sylissä ilman painoa jaloilla).
Jos mittaaminen ei onnistu luotettavasti ja jos kengissä on irrotettavat pohjalliset, lapsen jalkaa voi verrata kengän pohjalliseen laittamalla lapsi seisomaan jalka pohjallisen päällä niin, että pohjallisen takareunan ja kantapään väliin jää n. 1 cm tyhjää eli kantapään uloin reuna on pohjallisen reunan kohdalla (koska näin jalka asettuu myös kengän sisällä). Tällöin varpaiden eteen pitäisi jäädä suunnilleen käynti- ja kasvuvaran verran tyhjää eli pienellä lapsella noin 1,5 cm (eli käytännössä pohjallisen pitäisi olla kokonaisuudessaan noin 2,5 cm pidempi kuin lapsen jalka - jos pohjallinen on tarkalleen saman pituinen kuin kengän sisäpohja). Tällä tavalla voi saada osviittaa kengän sopivuudesta, mutta jalan vertaaminen pohjalliseen ei kuitenkaan ole erityisen luotettava tapa varmistaa kengän sopivuus, koska pohjallinen on yleensä jonkin verran lyhyempi (tai joskus pidempi) kuin kengän todellinen sisäpituus ja myös jalan asettaminen pohjallisen päälle tarkalleen oikeaan kohtaan voi olla hankalaa.
Myöskään kengän leveyttä ei voi aivan luotettavasti arvioida pohjallisesta, koska kenkä on kolmiulotteinen ja kengän sisätilavuuteen vaikuttaa myös korkeus ja kengän materiaalien joustavuus.
Jalat kannattaa mahdollisuuksien mukaan mitata illalla, ja myös kenkien sovittaminen olisi hyvä ajoittaa iltapäivään, koska kävelevän lapsen jalkaterät laajenevat päivän aikana sekä pituus- että leveyssuunnassa. Illalla pituutta voi olla tullut jalkateriin lisää noin 3 mm ja leveyttä jopa 1 cm!
Lapsen kengissä pitäisi olla käyntivaraa noin 12 mm, koska jalka laajenee seisoessa ja askeltaessa. Kävellessä jalkaterä pitenee jopa 7 mm ja varpaat työntyvät eteenpäin. Kävellessä varpaat myös leviävät, joten kengän kärjessä on hyvä olla enemmän leveyttä kuin miltä jalan leveys näyttää varpaiden kohdalta istuessa tai seistessä. Käyntivaran lisäksi taaperoikäisen kengissä voi olla muutama milli kasvunvaraa. Sopiva kokonaisvara pienen lapsen kengissä on noin 1,5 cm (talvikengissä hieman enemmän).
Alle 3-vuotiaana lapsen jalkaterien kasvu on todella nopeaa. Alle 2-vuotiaana jalkaterä kasvaa keskimäärin 3,34 mm / 2-3 kk eli noin 1-1,7 mm kuukaudessa, 2-vuotiaana noin 1.5-2 mm kuukaudessa. Kengissä ei kuitenkaan saa olla liikaa kasvuvaraa, koska liian isoilla kengillä kävely on kömpelöä, lapsi voi kaatuilla ja hölskyvä kenkä voi myös hangata jalkaa.
1-3-vuotiaana jalkaterä voi kasvaa jopa 2 cm eli noin kolme kengännumeroa. Niinpä uusia kenkiä voi joutua hankkimaan aluksi tiheään tahtiin, jopa kesken kauden. Nopeimmassa kasvuvaiheessa, lapsi voi tarvita jopa 4–5 paria kenkiä vuodessa.
Pituuden lisäksi jalkaterän korkeus / pulleus ja leveys, varvasrivin muoto sekä kantapään ja nilkan leveys vaikuttavat kenkien sopivuteen. Niitä voi arvioida vertaamalla lapsen jalkaa ulkoisesti kengän malliin tai kengän ollessa jalassa tunniustelemalla päältä, tuntuuko kenkä hyvin jalkaan istuvalta (ei liian tiukalta tai löysältä). Myös se, miten lapsi kävelee kengillä kertoo mallin sopivuudesta. Varpaiden kohdalla ns. ylimääräinen leveys ei yleensä haittaa, kunhan kenkä istuu napakasti jalkapöydän kohdalta ja nilkasta eikä kenkä hölsky jalassa.
Mitä huomioida kenkiä sovitettaessa?
Kuten yllä mainittu, voi lapsen jalkaa verrata kengän pohjalliseen, mutta se ei kuitenkaan ole kovin luotettava tapa varmistua kengän koon sopivuudesta. Etenkin, jos jalkaa verrataan pohjalliseen niin, että lapsi istuu tai on sylissä eikä jalalla ole painoa, pohjalliseen vertaaminen ei kerro kengän sopivuudesta.
Kenkiä ei myöskään kannata sovittaa jalkaan pelkästään niin, että lapsi istuu, koska jalkaterä lajenee seisoessa ja askeltaessa. Istumasta seisomaan noustessa jalkaterän pituus kasvaa (painosta riippouen) noin 3–6 mm.
Koon sopivuutta voi yrittää arvioida tunnustelemalla kengän päältä, missä kohtaa varpaat ovat, mutta tämä ei ole kovinkaan luotettava tapa, vaan parempi on verrata mitattua jalkaterän pituutta kengän ilmitettuun sisämittaan.
Kengän sopivuutta leveyden ja korkeustilavuuden puolesta voi arvioida vertaamalla jalan mallia kenkään ulkoisesti, ja kun kenkä on lapsen jalassa, voi päältä tunnustelemalla arvioida, istuuko kenkä hyvin jalkaan vai onko se liian löysä tai liian tiukka. Nauhoilla tai tarrakiinnityksellä kengän istuvuutta voi säätää tiettyyn rajaan asti. Jos kenkä on vaikeaa saada puettua jalkaan tai tarroja ei saa kiristettyä kunnolla, kenkä voi olla liian ahdas.
Kenkiä sovitettaessa lapsen olisi hyvä kävellä (ja mahdollisuuksien mukaa juosta ja pomppia) kengät jalassa. Jos kävely näyttää kömpelöltä, lapsi "lompsii" kengät jalassa tai kaatuilee, kengät ovat todennäköisesti liian isot. Sopivan kokoisilla kengillä lapsi liikkuu ketterästi.
Kenkiä kannattaa sovittaa sellaiset sukat jalassa, joiden kanssa kenkiä on enimmäkseen tarkoitus käyttää. Jarusukkia ei kannata käyttää kengissä, koska ne hankaloittavat kenkien pukemista jalkaan ja estävät jalan normaalia liikkumista kengässä.
Voiko kengät ostaa käytettyinä?
Ensimmäiset kengät jäävät nopeasti pieniksi, ja laadukkaat kengät eivät yleensä ehdi lyhyessä ajassa juurikaan kulua, joten kengät voi hyvin hankkia myös käytettyjnä, kunhan:
- ne ovat sopivan kokoiset ja oikean malliset
- niissä ei ole merkkejä linttaan astumisesta tai kovin epätasaisesti kulunut pohja, joka voisi aiheuttaa jalkaan virheasentoja
- edellisellä käyttäjällä ei ole ollut syyliä eikä jalka- tai kynsisientä.
Suositusten mukaisissa, ohutpohjaisissa jalkineissa kuluvaa tai jalan mukaan muotoutuvaa pohjaa on vähemmän kuin perinteisissä kengissä, joten ne voivat säilyä käyttö-ja kierrätyskelpoisina jopa pidempään (kunhan pohja ei kulu puhki).
Kenkiä esim. sisarukselta toiselle kierätettäessä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että sisaruksilla ei välttämättä ole samanmalliset jalat edes kävelynopetteluvaiheessa, eikä kaverin tai sukulaisen lapsen kengät välttämättä ole malliltaan sopivat omalle lapselle.
Lähteet
https://www.terveyskirjasto.fi/tju00131
https://www.terveyskirjasto.fi/tju00135/lapsen-ensimmaisten-kenkien-hankinta