Ensin käytin paljasjalkakenkiä vain kesäisin, ja nyt kohta kolme vuotta olen käyttänyt pelkästään paljasjalkakenkiä yksiä hautajaisia lukuun ottamatta. Paljasjalkakenkiin vaihtaminen on saanut ajatukset mukaan liikkumiseen: kuinka askellan ja kuinka kävelen. Ihminen voi kävellä tai ihminen voi kävellä ;)
Jalkani mitat ovat noin 23,3 cm ja 9,5 cm. 1. ja 2. varpaani ovat samanmittaiset, ja jalkani ovat leveimmillään päkiöiden ja varpaiden kohdalta. Lisäksi en tykkää yhtään, että mikään osuu varpaiden kärkiin päältä tai pituudesta. Sen takia olen myös ottanut jotkut kengät reilulla varalla.
Seuraavat pj-kengät ovat olleet omiin jalkoihini sopivia:
Leguanon Go:t ja Amalfit käyvät moneen - käytän töissä sisällä, salilla ja juhlissa, välillä pesukoneeseen ja taas mennään.
Leguanon Kosmoja olen käyttänyt talvella, ne ovat lämpöiset liikkuessa (tytöllä, jolla samankokoinen jalka kuin itselläni, on ollut partiossa villasukka kengän sisällä ja päällä). Koelin Ranat ovat itsellä pyöräillessä keväällä ja syksyllä sekä talvella loskakeleillä. Koelin Faroja olen lainannut tytöltä ajoittain talvikeleillä. ZeaZoon Dingoja käytän kovimmilla pakkasilla, mutta niitä ei kannata loskakeleihin laittaa.
Juoksukengistä Xeron HFS-malli istui omaan jalkaan paremmin kuin Mesa Trail varpaiden osalta. HFS:ää kokeilin töissä sisäkäytössä, salilla ja lopulta kävelin ja pyöräilin näillä koko kesän. HFS sopii niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin, ainakin itselle. Sisällä eivät hiostaneet enempää kuin muutkaan umpinaiset kangas- tai sisäkengät. Pohjat ovat vähemmän kuvioidut kuin Mesa Traileissa, ja sateen jälkeen polkimilla pohja oli liukas, mutta myös pyöräni poljin on erittäin tasainen.
Xeron HFS:t valitsin myös puolimaratonille elokuussa, koska ne sai kiristettyä jalkaan hyvin ja nauhat pysyivät koko matkan kiinni. Oudokseltaan kesän pyöräilyn myötä jalat olivat pohkeista ja takareisistä jo jonkin verran jumissa ennen puolimaratonia, mutta paria kilometriä lukuun ottamatta hölkkäsin matkan. Juoksun jälkeen pohkeet ja takareidet olivat hieman enemmän jumissa parin päivän ajan, mutta muuten jalat eivät kipeytyneet paljasjalkakengillä juostessa. Nyt olen jatkanut näillä hölkkäilyä syksyn myötä, eikä tarvetta ainakaan syyskuun lopussa ole vielä paksummalle lenkkikengälle. Aika näyttää kuinka pitkälle pärjää hölkätessä ja muuttuuko tilanne liukkaiden kelien tultua. HFS:t ovat toimineet hyvin myös pari kertaa höntsysulkapallossa.
Peerkon Go ja Empire -mallit ovat siistimpään kaupunkikäyttöön. Niissä on tilavuutta hyvin korkeussuunnassa ja minulla mahtuu niihin lisäpohjallinen, joten en ottanut isompaa pituusvaraa näihin (kuvassa sovituksessa lapsilla :D).
Jalkani mitat ovat noin 23,3 cm ja 9,5 cm. 1. ja 2. varpaani ovat samanmittaiset, ja jalkani ovat leveimmillään päkiöiden ja varpaiden kohdalta. Lisäksi en tykkää yhtään, että mikään osuu varpaiden kärkiin päältä tai pituudesta. Sen takia olen myös ottanut jotkut kengät reilulla varalla.
Seuraavat pj-kengät ovat olleet omiin jalkoihini sopivia:
- Feelmax Osma 39
- Vivobarefoot Tracker 40
- Vivobarefoot Geo Court Knit 39
- Leguano Go 39
- Leguano Kosmo 40
- Leguano Amalfi 40
- Koel Rana 40
- Koel Faro 40
- ZeaZoo Dingo 40
- Xero Gracie -kumisaappaat 38,5
- Xero HFS -juoksukengät 39
- Peerko Go 38
- Peerko Empire 38
Leguanon Go:t ja Amalfit käyvät moneen - käytän töissä sisällä, salilla ja juhlissa, välillä pesukoneeseen ja taas mennään.
Leguanon Kosmoja olen käyttänyt talvella, ne ovat lämpöiset liikkuessa (tytöllä, jolla samankokoinen jalka kuin itselläni, on ollut partiossa villasukka kengän sisällä ja päällä). Koelin Ranat ovat itsellä pyöräillessä keväällä ja syksyllä sekä talvella loskakeleillä. Koelin Faroja olen lainannut tytöltä ajoittain talvikeleillä. ZeaZoon Dingoja käytän kovimmilla pakkasilla, mutta niitä ei kannata loskakeleihin laittaa.
Juoksukengistä Xeron HFS-malli istui omaan jalkaan paremmin kuin Mesa Trail varpaiden osalta. HFS:ää kokeilin töissä sisäkäytössä, salilla ja lopulta kävelin ja pyöräilin näillä koko kesän. HFS sopii niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin, ainakin itselle. Sisällä eivät hiostaneet enempää kuin muutkaan umpinaiset kangas- tai sisäkengät. Pohjat ovat vähemmän kuvioidut kuin Mesa Traileissa, ja sateen jälkeen polkimilla pohja oli liukas, mutta myös pyöräni poljin on erittäin tasainen.
Xeron HFS:t valitsin myös puolimaratonille elokuussa, koska ne sai kiristettyä jalkaan hyvin ja nauhat pysyivät koko matkan kiinni. Oudokseltaan kesän pyöräilyn myötä jalat olivat pohkeista ja takareisistä jo jonkin verran jumissa ennen puolimaratonia, mutta paria kilometriä lukuun ottamatta hölkkäsin matkan. Juoksun jälkeen pohkeet ja takareidet olivat hieman enemmän jumissa parin päivän ajan, mutta muuten jalat eivät kipeytyneet paljasjalkakengillä juostessa. Nyt olen jatkanut näillä hölkkäilyä syksyn myötä, eikä tarvetta ainakaan syyskuun lopussa ole vielä paksummalle lenkkikengälle. Aika näyttää kuinka pitkälle pärjää hölkätessä ja muuttuuko tilanne liukkaiden kelien tultua. HFS:t ovat toimineet hyvin myös pari kertaa höntsysulkapallossa.
Peerkon Go ja Empire -mallit ovat siistimpään kaupunkikäyttöön. Niissä on tilavuutta hyvin korkeussuunnassa ja minulla mahtuu niihin lisäpohjallinen, joten en ottanut isompaa pituusvaraa näihin (kuvassa sovituksessa lapsilla :D).